Formentabelle zu „insinuare“
Verb
Imperfekt (Indikativ)| | Aktiv | Passiv |
|---|
| 1. Person Singular | insinuabam | insinuabar |
| 2. Person Singular | insinuabas | insinuabare, insinuabaris |
| 3. Person Singular | insinuabat | insinuabatur |
| 1. Person Plural | insinuabamus | insinuabamur |
| 2. Person Plural | insinuabatis | insinuabamini |
| 3. Person Plural | insinuabant | insinuabantur |
Futur I (Indikativ)| | Aktiv | Passiv |
|---|
| 1. Person Singular | insinuabo | insinuabor |
| 2. Person Singular | insinuabis | insinuabere, insinuaberis |
| 3. Person Singular | insinuarit, insinuabit | insinuabitur |
| 1. Person Plural | insinuabimus | insinuabimur |
| 2. Person Plural | insinuabitis | insinuabimini |
| 3. Person Plural | insinuabunt | insinuabuntur |
Perfekt (Indikativ)| | Aktiv | Passiv |
|---|
| 1. Person Singular | insinuavi | — |
| 2. Person Singular | insinuavisti | — |
| 3. Person Singular | insinuavit | — |
| 1. Person Plural | insinuavimus | — |
| 2. Person Plural | insinuavistis | — |
| 3. Person Plural | insinuaverunt, insinuare, insinuavere | — |
Plusquamperfekt (Indikativ)| | Aktiv | Passiv |
|---|
| 1. Person Singular | insinuaveram | — |
| 2. Person Singular | insinuaveras | — |
| 3. Person Singular | insinuaverat | — |
| 1. Person Plural | insinuaveramus | — |
| 2. Person Plural | insinuaveratis | — |
| 3. Person Plural | insinuaverant | — |
Futur II (Indikativ)| | Aktiv | Passiv |
|---|
| 1. Person Singular | insinuavero | — |
| 2. Person Singular | insinuaveris, insinuaris | — |
| 3. Person Singular | insinuaverit | — |
| 1. Person Plural | insinuaverimus | — |
| 2. Person Plural | insinuaveritis | — |
| 3. Person Plural | insinuaverint | — |
Präsens (Konjunktiv)| | Aktiv | Passiv |
|---|
| 1. Person Singular | insinuem | insinuer |
| 2. Person Singular | insinues | insinueris, insinuere |
| 3. Person Singular | insinuet | insinuetur |
| 1. Person Plural | insinuemus | insinuemur |
| 2. Person Plural | insinuetis | insinuemini |
| 3. Person Plural | insinuent | insinuentur |
Imperfekt (Konjunktiv)| | Aktiv | Passiv |
|---|
| 1. Person Singular | insinuarem | insinuarer |
| 2. Person Singular | insinuares | insinuarere, insinuareris |
| 3. Person Singular | insinuaret | insinuaretur |
| 1. Person Plural | insinuaremus | insinuaremur |
| 2. Person Plural | insinuaretis | insinuaremini |
| 3. Person Plural | insinuarent | insinuarentur |
Perfekt (Konjunktiv)| | Aktiv | Passiv |
|---|
| 1. Person Singular | insinuaverim | — |
| 2. Person Singular | insinuaveris, insinuaris | — |
| 3. Person Singular | insinuarit, insinuaverit | — |
| 1. Person Plural | insinuaverimus | — |
| 2. Person Plural | insinuaveritis | — |
| 3. Person Plural | insinuaverint | — |
Plusquamperfekt (Konjunktiv)| | Aktiv | Passiv |
|---|
| 1. Person Singular | insinuavissem | — |
| 2. Person Singular | insinuavisses | — |
| 3. Person Singular | insinuasset, insinuavisset | — |
| 1. Person Plural | insinuavissemus | — |
| 2. Person Plural | insinuavissetis | — |
| 3. Person Plural | insinuavissent | — |
Imperativ I| | Aktiv | Passiv |
|---|
| 2. Person Singular | insinua | insinuare |
| 3. Person Singular | — | — |
| 2. Person Plural | insinuate | insinuamini |
| 3. Person Plural | — | — |
Imperativ II| | Aktiv | Passiv |
|---|
| 2. Person Singular | insinuato | insinuator |
| 3. Person Singular | insinuato | insinuator |
| 2. Person Plural | insinuatote | — |
| 3. Person Plural | insinuanto | insinuantor |
PPP| | Singular | Plural |
|---|
| Nominativ | insinuatus, insinuata, insinuatum | insinuatae, insinuata, insinuati |
| Genitiv | insinuatae, insinuati | insinuatarum, insinuatorum |
| Dativ | insinuato, insinuatae | insinuatis |
| Akkusativ | insinuatum, insinuatam | insinuata, insinuatas, insinuatos |
| Ablativ | insinuata, insinuato | insinuatis |
| Vokativ | insinuata, insinuatum, insinuate | insinuata, insinuatae, insinuati |
PPA| | Singular | Plural |
|---|
| Nominativ | insinuans | insinuantes, insinuantia |
| Genitiv | insinuantis | insinuantium, insinuantum |
| Dativ | insinuanti | insinuantibus |
| Akkusativ | insinuans, insinuantem | insinuantes, insinuantia |
| Ablativ | insinuante, insinuanti | insinuantibus |
| Vokativ | insinuans | insinuantes, insinuantia |
PFA| | Singular | Plural |
|---|
| Nominativ | insinuatura, insinuaturum, insinuaturus | insinuatura, insinuaturae, insinuaturi |
| Genitiv | insinuaturae, insinuaturi | insinuaturarum, insinuaturorum |
| Dativ | insinuaturae, insinuaturo | insinuaturis |
| Akkusativ | insinuaturam, insinuaturum | insinuatura, insinuaturas, insinuaturos |
| Ablativ | insinuatura, insinuaturo | insinuaturis |
| Vokativ | insinuatura, insinuature, insinuaturum | insinuatura, insinuaturae, insinuaturi |
Gerundivum| | Singular | Plural |
|---|
| Nominativ | insinuanda, insinuandum, insinuandus | insinuanda, insinuandi, insinuandae |
| Genitiv | insinuandi, insinuandae | insinuandarum, insinuandorum |
| Dativ | insinuando, insinuandae | insinuandis |
| Akkusativ | insinuandum, insinuandam | insinuandas, insinuanda, insinuandos |
| Ablativ | insinuando, insinuanda | insinuandis |
| Vokativ | insinuanda, insinuandum, insinuande | insinuanda, insinuandi, insinuandae |
152 (233) Formen für „insinuare“
